Eilen oli näitä erilaisia valmistujaisjuhlia ja yo -juhlia, meilläkin mun pikkusisko valmistui nyt peruskoulusta ja serkusta tuli ylioppilas. Aamu alkoi ajoissa, heti seitsemän jälkeen ajelin porukoille laittamaan pikkusiskon tukan, että on sitten nättinä hakemassa todistuksen. Ihme hulina siellä oltiin saatu aikaseks ja loppujen lopuksi sain myös äitin tukan laittaa. Ylpeä isosisko hehkuttaa; todistuksen kolme huonointa numeroa oli mun todistuksen parhaat numerot silloin aikoinaan. On se hyvä, että on päätä noissa hommissa ja jaksaa oppia. Itsellä taisi yläasteella olla motivaatio vähän hukassa, heh. Aamu- ja iltapäivän sainkin ajella ympäriinsä 15km säteellä, piti tehdä sitä ja tätä ja käydä siellä ja täällä. Sitten kello olikin jo tarpeeksi paljon, että serkun ylppärijuhlat alkoivat. En itse ole oikein virallisten juhlien ihmisiä, jotenkin se ahdistaa ja kaikkia pitäis kätellä jnejne. Onneksi sukumme on suhteellisen pieni, eikä siellä paljoa "ulkopuolisia" ollut, se vähän helpotti ahdistusta siellä oleskelussa. Ahdisti myös ajatus siitä kun olen tosiaan raskausviikolla 36, ja mahan koko on suurehko, että juhlissa niin sanotusti menettäisin yksityisyyteni ja oman tilan ja kaikki olisivat mahassani kiinni. Onneksi näin ei käynyt, pahin oli kuvat joihin jouduin esittelemään kumpuani, mutta sen vielä pystyi sulattamaan. Sen myötä tuli pohdittua sitä, kun itse en ainakaan pidä siitä että kaikki tulevat lääppimään kysymättä edes lupaa. Jossain väitetään että jotkut olisivat ihan fine asian suhteen, mutta itseasiassa, en ole koskaan tälläiseen henkilöön törmännyt. Onko se muka ihan ookoo, että kaikki tulee silittelemään ja taputtelemaan toisen mahaa. Enhän minäkään kenenkään hyvin syöneen henkilön mahaa taputtele. Eikä kukaan muukaan. Miksi siis ihmiset tekevät niin?? Monesti kokenut jo senkin, että ensin tartutaan mahaan kiinni ja sen jälkeen kysytään että haittaako. Ja onhan meillä sekin vaihtoehto, että mä olen vain outo ja ahdistun tollaisista outouksista. Empä tiedä. Mutta joka tapauksessa, olen siis ollut rankasti bilettämässä eilen!
Kun juhlat oli juhlittu, pääsin hoitamaan pesänrakennusviettiäni! Nyt on vauvanurkkaus valmiina, hoitopöytä ja pinnasänky kasattu. Ja oikeastaan koko asunto puunattu viimisen päälle. Nyt on aivan ihana olla täällä, on siistiä ja kaikki valmiina vauvan maailmaan tuloa varten. Nautin. Ihan innoissani olen järjestellyt ja täytellyt hoitopöydän kaappeja. Bodytkin ovat järjestyksessä - pyjamat tuohon, pitkähihaiset viereen ja lyhythihaiset erikseen. Sängyn petivaatteet ja kaikki ovat valmiina, enään puuttuu vain se pikkuinen, jonka sinne laitan nukkumaan ja jolle niitä pikkupikkuvaatteita puen. Kauan mun pitäis vielä jaksaa odottaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti